Aamupäivän Unikutsutaan Uneksi
suomenhevonen, ruuna, punarautias, 157 cm evm-sukuinen, s. 11.02.2010, Ikä yleispainotus ko HeA, Re 110 Me 120, ajettu! om. Hvítur, Fiona VRL-08736 → Unen päiväkirja → Täyttänyt 3- vuotta 05.06.2009 → Rekisterinumero VH12-018-0234 |
Aamupäivän Uni - eli pelkkä Uni vain, on kiltti ja leppoisa suomenhevosruuna. Se on muuttanut Suomeen Fionan omistukseen 2010 Shelyesistä Norjasta, jossa se oli Hennan yksityisenä ratsuna. Suomenhevonen Norjan Loofoteilla oli jännittävä näky ja vielä kun ruuna on komea punarautias ilmestys. Kun sen omistaja Norjassa päätyi myymään sen ja laittoi ilmoituksen ruunasta ei mennyt kauan ennenkuin ruuna seisoi Suomessa matkattuaan Ruotsin läpi kuljetuskopissa Suomeen.
Uni on niin leppoisa ja kiltti, että lapsetkin pärjäävät sen kanssa, niin hoidettaessa kuin ratsastettaessa. Hoitaa Uni on rauhallinen ja nauttii hoitohetkistä täysillä. Se nostaa kaviot kiltisti ja siirtyy hieman tönäistäessä. Varustaminen käy helposti ja Uni ei välttäle satulan tai suitsien laittoa. Taluttaessa saattaa mennä tarhoillepäin hieman ripeämpää, mutta takaisinpäin tallustellaan, kuin ei olisi kiire mihinkään.
Unella on vain outo fobia - se pelkää miehiä. Sen karsinan ovessa, että tarhassa on aina varoituskyltit.
Ratsastaa helppo ja toimii myös lasten ja kokemattomien kanssa, mutta vaatii kokeneen ratsastajan, jos siltä halutaan tuloksia. Uni on yllättävän reipas, vaikka välillä saatetaankin hieman laiskotella ja löntystellä eteenpäin. Maastossa reipas, sillä rakastaa erityisesti maastoilua ja metsässä rämpimistä.
Uni on niin leppoisa ja kiltti, että lapsetkin pärjäävät sen kanssa, niin hoidettaessa kuin ratsastettaessa. Hoitaa Uni on rauhallinen ja nauttii hoitohetkistä täysillä. Se nostaa kaviot kiltisti ja siirtyy hieman tönäistäessä. Varustaminen käy helposti ja Uni ei välttäle satulan tai suitsien laittoa. Taluttaessa saattaa mennä tarhoillepäin hieman ripeämpää, mutta takaisinpäin tallustellaan, kuin ei olisi kiire mihinkään.
Unella on vain outo fobia - se pelkää miehiä. Sen karsinan ovessa, että tarhassa on aina varoituskyltit.
Ratsastaa helppo ja toimii myös lasten ja kokemattomien kanssa, mutta vaatii kokeneen ratsastajan, jos siltä halutaan tuloksia. Uni on yllättävän reipas, vaikka välillä saatetaankin hieman laiskotella ja löntystellä eteenpäin. Maastossa reipas, sillä rakastaa erityisesti maastoilua ja metsässä rämpimistä.
Aamupäivän Uni Sh, ruuna, 157 cm |
i. Pata-ässä Sh, 160 cm, Evm |
ii. Hokkipoika Sh, 159 cm Evm |
ie. Leinikki Sh, 163 cm, Evm |
||
e. Heijastin Sh, 164 cm, Evm |
ei. Onni Sh, 158 cm, Evm |
|
ee. Tähtituikku Sh, 166 cm, Evm |
Kisatulokset
ERJ
01.12.12 - Cheval Delamer, luokka 1 - 90cm, sij. 6/40
10.11.12 - Yeneva, luokka 1 - 90 cm, sij. 2/40
29.11.12 - Cheval Delamer, luokka 1 - 90cm, sij. 6/40
01.12.12 - Cheval Delamer, luokka 1 - 90cm, sij. 6/40
10.11.12 - Yeneva, luokka 1 - 90 cm, sij. 2/40
29.11.12 - Cheval Delamer, luokka 1 - 90cm, sij. 6/40
Päiväkirja
7.6.15 - Aamulehti oli taas lupaillut täksi päiväksi nättiä melkein 20 asteen säätä. Sain taas pettyä Markon kanssa oikein kunnolla kun yhdeksän aikaan heräsimme kaatosateeseen. Olin jo kerinnyt suunnittelemaan hienoa treenipäivää Unen kanssa. Ei auttanut muuta kuin haudata haaveet kauniissa säässä ratsastamisesta ja tyytyä sateeseen.
Lompsin sadevaatteet ylläni tarhoille mihin Uni oli viety jo aamusta tallityöntekijöiden toimesta. Uni seisoskeli portin vieressä sadeloimeen puettuna. " Hei poika", sanon kun avaan tahan portin ja luikahdan tarhan puolelle. Uni hörähtää minulle vastaukseksi ja ottaa pari askelta portille päin kuin haluten sisälle. Puen riimun ruunan päähän, nappaan poskihihnasta kiinni ja lähdemme kävelemään yksityishevosteni karsinoita kohti.
Uni oli pysynyt sutkot kuivana asianmukaisen ja ennakoivan loimituksen ansiosta. Pystyinkin pienen harjauksen jälkeen pukemaan herralle satulan kuivaan selkään. Ruunan jalat olivat märät joten kuivasin niitä pyyhkeellä ennen pinteleiden kieritystä joka jalkaan. Päätin työskennellä tänään kentällä joten pintelit olisivat hyvät olla jaloissa. Suitsien laitossa ei ollut mitään ongelmaa ja kuolaimet herra ottaa tottuneesti ja vastustelematta suuhunsa. Tottakai Unen pitääkin olla kiltti ja kelpo - onhan se ollut ennen ratsastuskoulussa opetushevosena.
Puen kypärän päähäni ja päätän heittää unen selkään vielä ratsastusloimen suojaamaan satulaa ja hevosen selkää siirtyessämme kentälle. Nostaessani loimea Unen selkään Marko ilmestyy varovasti yksityistallin oven suuhun. Uni säpsähtää yllätystä ja luimistaa korviaan. Se ei ole ikinä ollut miesten perään. Se vihasi niitä - tiedä nyt sitten minkätakia. Olen aina miettinyt onko sen menneisyydessä tapahtunut jotain joka saa sen joka kerta säpsähtämään.
Juteltuani hetken Markon kanssa Kassun ratsastamisesta ja annettuani Markolle tehtävän kivuta suuren ruunan selkään ja käyttää se maastolenkillä Roosan ja Freian kanssa, lähdemme talsimaan Unen kanssa kentälle päin. Vesisade on hiema rauhoittunut mutta vettä tulee kuitenkin taivaalta vielä kiitettävä määrä.
Päästyämme kentälle kipuan Unen selkään ja lähdemme kiertämään uraa. Heitän ratsastusloimen vauhdista kentänlaidalla olevalle tuolille. Annan ruunan verytellä käynnissä pitkin ohjin parin kierroksen ajan jonka jälkeen kerään ohjat käsiini ja haen tuntuman Unen kuolaimeen. Ruuna painaa kevyesti otettani vasten mutta jatkaa kuitenkin rauhallisesti matkaansa eteenpäin käynnissä. Annan kevyesti pohkeita ja Uni nostaa ravin.
Lompsin sadevaatteet ylläni tarhoille mihin Uni oli viety jo aamusta tallityöntekijöiden toimesta. Uni seisoskeli portin vieressä sadeloimeen puettuna. " Hei poika", sanon kun avaan tahan portin ja luikahdan tarhan puolelle. Uni hörähtää minulle vastaukseksi ja ottaa pari askelta portille päin kuin haluten sisälle. Puen riimun ruunan päähän, nappaan poskihihnasta kiinni ja lähdemme kävelemään yksityishevosteni karsinoita kohti.
Uni oli pysynyt sutkot kuivana asianmukaisen ja ennakoivan loimituksen ansiosta. Pystyinkin pienen harjauksen jälkeen pukemaan herralle satulan kuivaan selkään. Ruunan jalat olivat märät joten kuivasin niitä pyyhkeellä ennen pinteleiden kieritystä joka jalkaan. Päätin työskennellä tänään kentällä joten pintelit olisivat hyvät olla jaloissa. Suitsien laitossa ei ollut mitään ongelmaa ja kuolaimet herra ottaa tottuneesti ja vastustelematta suuhunsa. Tottakai Unen pitääkin olla kiltti ja kelpo - onhan se ollut ennen ratsastuskoulussa opetushevosena.
Puen kypärän päähäni ja päätän heittää unen selkään vielä ratsastusloimen suojaamaan satulaa ja hevosen selkää siirtyessämme kentälle. Nostaessani loimea Unen selkään Marko ilmestyy varovasti yksityistallin oven suuhun. Uni säpsähtää yllätystä ja luimistaa korviaan. Se ei ole ikinä ollut miesten perään. Se vihasi niitä - tiedä nyt sitten minkätakia. Olen aina miettinyt onko sen menneisyydessä tapahtunut jotain joka saa sen joka kerta säpsähtämään.
Juteltuani hetken Markon kanssa Kassun ratsastamisesta ja annettuani Markolle tehtävän kivuta suuren ruunan selkään ja käyttää se maastolenkillä Roosan ja Freian kanssa, lähdemme talsimaan Unen kanssa kentälle päin. Vesisade on hiema rauhoittunut mutta vettä tulee kuitenkin taivaalta vielä kiitettävä määrä.
Päästyämme kentälle kipuan Unen selkään ja lähdemme kiertämään uraa. Heitän ratsastusloimen vauhdista kentänlaidalla olevalle tuolille. Annan ruunan verytellä käynnissä pitkin ohjin parin kierroksen ajan jonka jälkeen kerään ohjat käsiini ja haen tuntuman Unen kuolaimeen. Ruuna painaa kevyesti otettani vasten mutta jatkaa kuitenkin rauhallisesti matkaansa eteenpäin käynnissä. Annan kevyesti pohkeita ja Uni nostaa ravin.